Hieman yllättäen aurinkovoimala- ja kiinteistösijoituksella on merkittävästi yhdistäviä tekijöitä. Molemmat ovat erittäin riippuvaisia oikeasta sijainnista, molemmissa on hyvä kassavirtojen ennustettavuus ja lisäksi molemmissa on suuri tulo-kustannussuhde – tosin sanoen korkea marginaali.

Aurinkoenergiavoimaloilla on tekninen maksimikapasiteetti joka ilmaistaan megawattihuipputehona. Riippuen sijainnista, teknologiasta ja aurinkokennojärjestelmästä, voimaloilla on voimalakohtainen säteilyintensiteettikerroin – eli suurin tuntiekvivalenttimäärä, jolla voimala tuottaa vuoden aikana maksimitehoaan vastaavan määrän. Todellisuudessa voimala tuottaa suurimman osan päiväajasta alle maksimikapasiteettinsa, mutta laskennallisista syistä kerroin on yleisessä käytössä. Näistä kahdesta tekijästä saadaan laitoksen vuotuisesti tuottama energiamäärä. Kertomalla tämän energiamäärän sähkön myyntihinnalla saadaan laitoksen vuotuinen liikevaihto.

Esimerkkinä, jos omistuksessa on 1 MWp aurinkovoimala, jossa aurinkoenergiapotentiaali on 2 000 kWh/kW vuodessa, voimala tuottaa vuodessa 1 000 kWp x 2000 KWh/kW = 2000 MWh sähköä. Jos sähkö myydään kiinteään 100 USD/MWh, silloin yhden vuoden liikevaihto on 200 000 dollaria.

Kuten kiinteistön omistaminen, myös aurinkoenergiavoimalan ylläpito aiheuttaa kustannuksia. Laitos tarvitsee ylläpitoa, vakuutuksia, siivousta, ruohonleikkausta, varaosia ja vartiointipalveluita – kaikkia näitä samoja kustannuksia joita sisältyvät myös kiinteistön omistamiseen. Vanhemmassa voimalassa voidaan joutua tekemään uudistusinvestointeja ja komponenttien vaihtoja, sillä komponenteilla on määrätty elinikä – samoin kuin tavallistenkin kiinteistöjen teknisillä laitteilla.  Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että uusi laitos käyttää noin 15 % liikevaihdostaan käyttökustannuksiin, jolloin voittomarginaaliksi jää noin 85 %. Suuri voittomarginaali ja suhteellisen vähäinen liikevaihdon vuotuinen vaihtelu tekevätkin aurinkoenergiavoimaloista mielenkiintoisia sijoituskohteita.

Kehittyneillä aurinkosähkön tuotantomaissa vuotuinen marginaali on noin 10 % alkuinvestoinnista, jolloin kymmenen vuoden aikana voidaan palauttaa voimalaitokseen sijoittaneille heidän laitokseen sijoittamansa varat. Tämän jälkeen laitoksella on elinikää jäljellä vielä kaksikymmentä vuotta. Normaali kuluminen tosin pienentää voimalan tuottoa. Tämä ”kuluminen” on kuitenkin erittäin hyvin hallittavaa ja ennustettavaa. Kahdenkymmen vuoden kuluttuakin voimalaitos tuottaa vuotuisesti vielä yli 80% ensimmäisen vuoden tuotannostaan.

Aurinkoenergian vuotoisen tuoton pitäisi olla vähintään sama tai korkeampi kuin kiinteistön vuokratuotto. Voimalat on suunniteltu toimimaan 25 – 30 vuoden ajan, toki ajan saatossa laitos tulee elinkaarensa päähän ja mahdollisesti myös laitoksen tarvitseman maan vuokra-aika päättyy. Jos laitoksen omistaja omistaa myös maan, hän voi luonnollisesti optiona päivittää laitoksen elinkaaren päässä uudemmalla teknologialla. Tämä kuitenkin edellyttää jälleen huomattavia investointeja. Tästä syystä onkin mielekästä verrata laitosta tehtaaseen, eläkeläisten hoitokotiin tai muuhun rakennukseen, joissa myöskin on rajoitettu käyttöikä.