Osana EU:n Green Deal -ohjelmaa, yhtenä keskeisenä tavoitteena Euroopan unioni toi esille tavoitteen saavuttaa kasvihuonepäästöjen nettonollapäästötaso vuoteen 2050 mennessä. Euroopan unionin Ilmastolaki (englanniksi European Climate Law) on Euroopan komission kehittämä ehdotus tehdä tästä tavoitteesta oikeudellisesti sitova, jotta voitaisiin varmistaa kaikkien sidosryhmien sitoutuminen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Ilmastolain keskiössä on asettaa EU:n toimielimet sekä jäsenvaltiot asemaan, jossa heidän täytyy laillisen velvoitteen nojalla toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla. Samalla Ilmastolaki keskittyy myös siihen, että tavoitteet toteutuvat jäsenvaltioiden välisen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden edistämisen kautta.
Ilmastolaki sisältää useita toimenpiteitä, joilla voidaan seurata hiilineutraaliustavoitteeseen liittyvien toimenpiteiden edistymistä sekä vastaavasti mukauttaa toimintoja. Tämä seuranta toteutuu erityisesti olemassa olevien järjestelmien, kuten jäsenvaltioiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien hallintaprosessin, Euroopan ympäristökeskuksen säännöllisten raporttien ja viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella. Tämän lisäksi edistymistä tarkastellaan joka viides vuosi Pariisin sopimuksen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen mukaisesti.
Ilmastolaki käsittelee myös tarvittavat vaiheet vuoden 2050 tavoitteen saavuttamiseksi:
- Kesäkuuhun 2021 mennessä komissio tarkastelee kaikkia asiaankuuluvia poliittisia välineitä ja ehdottaa tarvittaessa niiden tarkistamista, jotta päästövähennykset voidaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.
- Komissio ehdottaa EU:n laajuisen kasvihuonekaasupäästöjen tiekartan käyttöönottoa vuosille 2030-2050, jotta edistymistä voitaisiin mitata ja antaa ennustettavuutta viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille.
- Syyskuuhun 2023 mennessä ja sen jälkeen joka viides vuosi komissio arvioi EU:n ja kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaisuuden ilmastoneutraaliustavoitteen ja vuosien 2030-2050 kehityksen kanssa.
- Komissiolla on valtuudet antaa suosituksia jäsenvaltioille, joiden toimet eivät ole ilmastoneutraaliuden tavoitteiden mukaisia, ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon nämä suositukset asianmukaisesti tai selitettävä perustelut, jos ne eivät tee niin.
- Jäsenvaltioita vaaditaan myös kehittämään ja toteuttamaan sopeutumisstrategioita sietokyvyn vahvistamiseksi ja alttiuden vähentämiseksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Mitkä ovat viimeisimmät käänteet ja seuraavat askeleet?
Ilmastolain strategian suunnittelu on vielä kesken, ja lopullisen suunnitelman toivotaan valmistuvan kevään 2021 aikana. Komissio on suunnitellut, että kansallisten toimenpiteiden seuranta toteutetaan vuotuisen energiaunionin tilannekatsauksen kautta. Jos komissio havaitsee ristiriitaisia tai riittämättömiä toimenpiteitä suhteessa ilmastotavoitteisiin, se antaa pääasiassa suosituksia kyseiselle jäsenvaltiolle ja nämä suositukset ovat julkisesti saatavilla sekä täydentävät maakohtaisia suosituksia, joita on annettu eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.
Jäsenvaltion, jota suositus koskee, olisi otettava se asianmukaisesti huomioon ja raportoitava siitä, miten se on tehnyt, ensimmäisessä energianunionin hallintoa koskevan asetuksen mukaisessa edistymiskertomuksessaan suositusta seuraavana vuonna. Jos jäsenvaltio päättää olla käsittelemättä suositusta tai merkittävää sen osaa, sen on ilmoitettava syyt komissiolle.
Konkreettisella tasolla ilmastolain seurannan toimenpiteet ovat vielä hämärän peitossa, mutta Euroopan parlamentti on aloittanut neuvottelut seuraavilla ehdotuksilla:
- 100 euron pakote jokaista yli ylimääräistä hiilidioksiditonnia kohden maille, joiden päästöt ylittävät sovitun päästötavoitteen
- Euroopan hiilibudjetti sen tarkistamiseksi, ovatko EU ja sen jäsenvaltiot oikealla tiellä
- Ilmastonmuutosta käsittelevän Eurooppa-neuvoston perustaminen sen määrittämiseksi, ovatko EU:n politiikat yhdenmukaisia blokin ilmastotavoitteiden kanssa