Mikko Kantero
Vuonna 1894 maailma oli todellisen kriisin äärellä. Ihmisen elämä kaupungeissa oli käymässä mahdottomaksi ja syynä oli holtittomasti kasvava hevosenlannan määrä. Arvostettu The Times kertoi tuolloin tiedepiirien laskeneen, että 1950-luvulle tultaessa esimerkiksi Lontoo tulisi olemaan hautautunut kolmen metrin hevosenlantakerroksen alle. Sen hetkinen elämäntapa ja -muoto oli mahdoton, tarvittiin radikaaleja toimenpiteitä. Sitten tuli auto ja nippu muita keksintöjä. Maailma pelastui.
Tänä päivänä ilma on sakeana erilaisia totuuksia, miten jokaisen tulisi toimia pelastaakseen maailman. Vaihda sähköautoon! Ota juna, lentäminen on syntiä! Syö kauraa, niin ilmasto pelastuu! Lemmikkieläimen pitäminen on kuin polttaisi mustaa öljyä huvin vuoksi! Älä hanki lapsia, onhan vastuutonta jatkaa elämää tässä tuomiopäivän ilmastossa!
Sosiaalisissa verkostoissa toiset ilakoivat, toiset ahdistuvat, kolmannet hämmentyvät. Yksi asia on varma; kukaan ei jää totuuksien ja paineen ulkopuolelle.
Totuustulituksen keskellä vähemmälle huomiolle jäävät niiden keskinäiset ristiriitaisuudet, vaihtoehtojen analyyttinen punnitseminen ja meidän ihmisten parhaisiin puoliin kuuluvaan luovaan ongelmanratkaisukykyyn nojautuminen. Minua tämä yksioikoisuus häiritsee päivittäin.
Tässä yksi esimerkki:
Elämääni kannattelee sähkö. Tämäkin viesti suhahtaa iloisesti verkkoon. Kotona älyn ja automaation määrä kasvaa. Minua kannustetaan vaihtamaan sähköautoon ja -junaan, jotta vähennän pakoputkista henkivää maailmanloppua. Tulenko kuitenkaan miettineeksi mistä sähkö tulee? Tuskin, se on melko monimutkaista. Ilman perehtymistä en välttämättä hahmottaisi, että suurten massojen ja yhteiskuntien sähköistyessä hurjaa vauhtia, sähkön tarve kasvaa rajusti.
Mutta hei, kasvava sähköntarve voitaisiin tuottaa auringolla ja tuulella! Paitsi että kun niiden määrä kasvaa, vaativat sähköverkot pysyäkseen tasapainossa säätövoimaa, muuten käy kuin Etelä-Amerikassa, jossa koko manner pimeni. Ja eihän se käy, koska muuten eivät autoni, viestini ja junat kulje!
Sähköverkon tasapainon ylläpitämiseen tarvittaisiin siis nopeasti reagoivaa säätövoimaa, jota tällä hetkellä voidaan luotettavasti tuottaa vain hiilellä, kaasulla tai suurella akkukapasiteetilla. Esimerkiksi Iso-Britannian viranomaiset arvioivat, että lähivuosina uusiutuvan energian tuotanto saarivaltiossa kasvaa reilut 130%, mutta samaan aikaan säätövoiman tarve kasvaa lähes 400% ja maakaasu on siinä keskiössä. Kuitenkin samalla kokionaispäästöt laskevat, koska säätövoimaa tarvitaan vain hetkellisesti. Suomessa tilanne ei ole yhtä jyrkkä, mutta miten on muualla? Hetkinen – siirtyessäni sähköpainotteiseen kuluttamiseen lisäänkö samalla jonkin verran fossiilisen energian tarvetta tai maankuoren kaivamista ja ongelmajätteen tuottamista? Missä menee tasapaino? Mikä on fiksua?
En tällä tyrmää sähköajoneuvoja tai muutakaan, mutta ajatteluamme ja ennen kaikkea näkymää on kyettävä viemään muutama pykälä eteenpäin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä ajan hetkessä meidän pitää tehdä merkittäviä muutoksia tavassamme tallustaa maapallolla. Näin tapahtuukin jo nyt. Miljoonat fiksut ihmiset kehittävät päivittäin, työkseen ja vapaa-ajalla, erilaisia toinen toistaan hienompia teknologioita ja ratkaisuja yhteiskuntamme haasteisiin.
Esimerkiksi liikenteen päästöjen hallintaan niin maalla, merellä kuin ilmassa on jo olemassa hienoja ja toimivia fossiilisia polttoaineita fiksumpia voimanlähteitä. Olemme luovia olentoja, olemme aina olleet.
Kaiken tämän yksioikoisen totuustoitottelun keskellä olen toiveikas, että löydämme ratkaisut. Samalla toivon, että emme potisi kaiken toiminnan lamauttavaa kollektiivista ilmastoahdistusta, vaan keskittyisimme yksi kerrallaan tuloksellisiin ratkaisuihin ja niiden näkyväksi tekemiseen.
Tämä on oma lupaukseni teille ja jälkipolville: ponnistelen päivittäin näiden ratkaisujen löytämiseksi, niiden näkyväksi tekemiseksi ja toteuttamiseksi.
Sanoista tekoihin
Tässä muutama nosto hienoista saavutuksista, joihin me ihmiset olemme pystyneet. Ja näitä on vaikka kuinka paljon lisää. Runebergiä lainaten, älkäämme vaipuko epätoivoon: ”Viel’ uusi päivä kaiken muuttaa voi”.
Kuka teistä on esimerkiksi kuullut:
- tästä toimivasta, todennetusta ja jo käytössäkin olevasta teknologiasta, jolla (paha) öljymolekyyli muuntuu hyväksi: https://recondoil.com
- että hiilidioksisia voidaan käyttää ja sitoa lentopolttoaineen valmistuksessa: https://skynrg.com/sustainable-aviation-fuel/saf/
- että pahaksi leimatusta maitoteollisuudestakin on uusien liiketoimintamallien kautta mahdollista saada hiilineutraalia: https://www.valio.fi/vastuullisuus/kestava-maidontuotanto/