Innovaation ajatellaan helposti tarkoittavan uutta. Varsinkin mainonta on saanut meidät kuluttajat kuvittelemaan, että kaikki innovaatiot ovat uusia ja uniikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Usein parhaat innovaatiot ovat yhdistelmä vanhaa ja uutta: yhdistämällä vanha idea esimerkiksi uuteen teknologiaan, materiaaleihin tai muuttuneeseen toimintaympäristöön, voimme luoda innovaatioita, jotka muuttavat maailmaa.
Innovaatiot voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: radikaaleihin innovaatioihin sekä vähittäisin muutoksin kehittyviin, inkrementaalisiin innovaatioihin. Asteittain tapahtuvat innovaatiot ovat yleensä parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin ja palveluihin, suunnattuna olemassa oleville markkinoille. On täysin selvää, että näissä vähitellen kehittyvissä innovaatioissa hyödynnetään aikaisemman opittuja asioita eli rakennetaan vanhoille perustuksille. Yllättävämpää onkin, että myös radikaalit, maailmaa mullistavat innovaatiot pohjautuvat usein vanhojen ideoiden kierrätykselle.
Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua – ja paljon työtä
Maailmaa muuttavien innovaatioiden salainen menestysresepti on usein vanhan ja uuden yhdistäminen. On se sitten uusien kyvykkyyksien lisäämistä, uuden teknologian tai materiaalien käyttämistä tai muuttuneen toimintaympäristön hyödyntämistä, uusi yhdistelmä voi tuoda vanhan idean eloon.
”Innovaatiot vaativat kehittyäkseen törmäyttämistä, uudelleenyhdistelyä, sulauttamista.”
Liian usein unohdamme kuitenkin tämän menestysreseptin. Kun liiketoimintaprojekti epäonnistuu, sanomme palaavamme lähtöruutuun tai heittävämme vanhat ideat romukoppaan. Ajattelemme tarvitsevamme uuden puhtaan pöydän. Harvemmin luova prosessi kuitenkaan hyötyy siitä, että heitämme vanhat ideat pois ja yritämme kuvitella maailmaa uudelleen.
Innovaatiot vaativat kehittyäkseen törmäyttämistä, uudelleenyhdistelyä, sulauttamista. Lisäksi mullistavien innovaatioiden kehittäminen vaatii usein myös valtavasti työtä, harva innovaatio on syntynyt yksittäisen heureka-hetken tuloksena.
Teknologian kehitys ja toimintaympäristön muutos mahdollistivat sähköautojen renessanssin
Hyvä esimerkki vanhan idean uudelleenheräämisestä on sähköauto. Ensimmäinen onnistunut sähköauto tuli markkinoille noin vuonna 1890, ja 1900-luvun taitteessa sähköautot olivat jopa yleisempiä kuin bensiiniautot.
Vuosisadan alun polttomoottoriautot olivat meluisia, pahanhajuisia ja oikukkaita. Sähköautot sen sijaan eivät tärisseet, olivat hiljaisia ja hajuttomia. Sähköauton pystyi myös käynnistämään ilman kampea eli ne olivat käyttäjäystävällisempiä kuin polttomoottoriautot – jopa naisten sanottiin voivan käyttää sähköautoja. Tämä maine naistenautona ei ollut kuitenkaan miesasiakkaiden mieleen, siksi moniin sähköautoihin lisättiin bensiiniautojen ulkoisia elementtejä kuten muuten tarpeeton jäähdytin.
Alkuvaiheessa autoilla ajettiin lähinnä kaupungeissa, jolloin sähköautojen hidas ajovauhti ja lyhyt akun kesto eivät juuri haitanneet. Maantieverkoston parantumisen myötä autoilla lähdettiin yhä kauemmaksi, jolloin polttomoottoriautojen pitkästä tankkausvälistä muodostui kilpailuetu.
”Akkuteknologian kehittyminen ja toimintaympäristön muutos ovat luoneet mahdollisuuden sähköautojen renessanssille.”
Vuonna 1913 lanseerattu sähköinen starttimoottori teki polttomoottoriautoista helpompia ja turvallisempia käynnistää. Tämä sai sähköauton menettämään suosiotaan. Lopullinen kuolonisku tuli, kun Henry Ford aloitti polttomoottorilla toimivan Ford T-mallin massatuotannon. Lisäksi Yhdysvalloissa tehtiin päätös siirtyä sähkönsiirrossa vaihtovirtaan, mikä teki teknisesti vaikeaksi järjestää tasavirtaa käyttävien sähköautojen lataamisen.
Vaikka polttomoottorissa oli monia heikkouksia sähkömoottoriin verrattuna, öljy oli halpaa ja auton alhainen hankintahinta toi bensiinikäyttöiset autot kansan saataville. Sähköautot hävisivät nopeasti katukuvasta ja kesti yli 100 vuotta ennen kuin sähköautoista taas puhuttiin varteenotettavana vaihtoehtona. Muun muassa 1980-luvulla Yhdysvalloissa yritettiin tukea sähköautoja verohelpotuksin ja monet autonvalmistajat tekivät sähköautokokeiluja, mutta maailma ei ollut vielä valmis.
Sähköautojen uusi nousu tarvitsi uudenlaista ajattelua ja täysin uuden toimijan. Sellainen löytyi Silicon Valleysta. Vuonna 2008 Tesla Roadster onnistui muuttamaan julkisen käsityksen sähköautoista. Kyseessä oli nopea urheiluauto, jossa käytettiin ensimmäisenä tämän mittakaavan sarjatuotantoautossa litiumioniakkuja.
Akkuteknologian kehittyminen ja toimintaympäristön muutos ovat luoneet mahdollisuuden sähköautojen renessanssille. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja tarve lähipäästöjen vähentämiselle ovat muutosajureita, jotka tukevat sähköistyvää liikennettä. Sähköautojen kokonaistehokkuus on hyvä ja lähipäästöt jäävät kokonaan pois. Samalla kun akkuteknologia on kehittynyt ja tarjonta kasvanut, akkujen hinnat ovat laskeneet. Viimeisen kuuden vuoden aikana akkujen hinnat ovat tulleet yli 60 % alas ja kustannukset jatkavat laskuaan. Tämä on merkittävä muutos, sillä akku muodostaa auton hinnasta noin kolmasosan. Yhdessä nämä muutokset ovat mahdollistaneet sähköautojen paluun.
Nykyaikainen materiaalitekniikka ja automaatio palauttivat purjeet merille
Suomalainen Norsepower herätti henkiin lähes 100 vuotta vanhan keksinnön, jota kukaan ei ole tähän mennessä onnistunut kaupallistamaan. Keväällä 2018 Viking Gracesta tuli maailman ensimmäinen matkustaja-alus, jossa käytetään roottoripurjetta ja syksyllä Maerskin öljytankkeri varustettiin kahdella mekaanisella purjeella.
Roottoripurje tai Flettner-roottori perustuu Magnus-ilmiöön, jossa ilmavirrassa pyöritettävän pallon tai lieriön yhdelle puolelle syntyy alipaine ja toiselle puolelle ylipaine. Ilmiö on tuttu muun muassa golfaajille, joilla on haasteena pallon lentoradan kiertyminen lyönnin epäonnistuessa. Saksalainen keksijä Anton Flettner kehitti teknologiaa jo 1920-luvulla ja myös suomalainen Sigurd Savonius kokeili tekniikkaa samoihin aikoihin. Sitten asia jäi unohduksiin lähes sadaksi vuodeksi, koska teknologinen toteutus oli haastavaa, öljy oli halpaa ja päästöjen rajoittaminen ei ollut fokuksessa.
Ilmastonmuutoksen ja kiristyneiden ympäristövaatimusten myötä roottoripurjeiden potentiaalia on alettu toden teolla selvittää myös suurissa kaupallisissa aluksissa. Nykyaikaiset komposiittimateriaalit ja hienostunut automaatio-ohjaus on antanut mahdollisuuden soveltaa vanha keksintö käytäntöön.
”Pärjätäkseen kiihtyvässä kilpailussa yritysten tulee tuntea muutokset, jotka tapahtuvat heidän ydinliiketoiminnan rajamailla, periferioissa.”
Roottoripurjeen työntövoima liikuttaa alusta yhdessä varsinaisten moottoreiden kanssa. Hyvissä tuuliolosuhteissa roottoripurje tekee suuren osan työstä, ja näin säästyy polttoainetta. Viking Gracen kohdalla se tarkoittaa noin 300 tonnin polttoainesäästöä ja 5-10 prosentin päästövähennystä vuodessa. Isojen rahtilaivojen kohdalla säästö voi olla merkittävästi suurempikin.
Norsepowerin innovaatio on toinen erinomainen esimerkki vanhojen ideoiden kierrätykselle. Uudet materiaalit ja kyvykkyydet yhdistettynä vanhaan keksintöön voi mullistaa merenkulun ja vähentää merkittävästi päästöjä. Tämän teollisen innovaation kehittäminen on vaatinut kuitenkin useamman vuoden kehitystyön sekä sinnikästä ja systemaattista ideoiden törmäyttämistä.
Innovaatioiden mahdollistaminen – verkostoja ja muuttuvan maailman tuntemista
Yhdysvaltalainen mediatutkija Steven Johnson tutkii kirjassaan ’Mistä hyvät ajatukset tulevat – innovaation luonnonhistoria’ (2010) hyvien ideoiden syntymistä, niiden saamisen todennäköisyyttä ja niiden kehittymistä. Neurobiologiasta kaupunkitutkimukseen ja internetiin ulottuvilla havainnoilla hän tunnistaa aidon innovaation seitsemän keskeistä hahmoa.
Opetus 1: Kehitys ja innovaatiot tapahtuvat usein mahdollisuuksien rajamailla
Opetus 2: Mullistavat ideat kehittyvät yleensä hitaasti ja vaiheittain, eikä nopeina läpimurtoina
Opetus 3: Alustat ovat kuin hyppylautoja innovaatioille
Opetus 4: Innovaatiot ja kehitys kukoistavat laajoissa verkostoissa
Opetus 5: Yhteistyö on vähintään yhtä tärkeä innovaatioiden ajuri kuin kilpailu
Opetus 6: Onnekkaat yhteydet ideoiden välillä mahdollistavat innovaation
Opetus 7: Serendipiteettiä ja siihen pohjautuvia löydöksiä voi mahdollistaa jaetuilla älyllisillä tai fyysisillä tiloilla
Yksittäiset innovaatiot muuttavat tällä hetkellä maailmaa aiempaa nopeammin. Tämän mahdollistajana on digitalisaatio ja erityisesti data, jonka avulla innovaatioiden vaikutukset kertautuvat näiden törmätessä toisiin innovaatioihin. Pärjätäkseen kiihtyvässä kilpailussa yritysten tulee tuntea muutokset, jotka tapahtuvat heidän ydinliiketoiminnan rajamailla, periferioissa. Yritysten tulee myös olla mukana rakentamassa rakenteita ja verkostoja, jotka mahdollistavat eri toimijoiden välisen yhteistyön ja ennen kaikkea erilaisten – uusien ja vanhojen – ideoiden törmäyttämisen.
Kirjoittaja Heidi Kuusela on uusista palveluista innostuva konsultti, jonka erityisosaamista on kasvukonseptien kehittäminen. Vapaa-ajalla Heidi harjoittelee puolivoltteja cheerleadingin parissa ja hifistelee keittiössä.