Lääkärivanhempani ovat jo kauan puhuneet siitä, että jonain päivänä maailmalla saattaisi levitä linnuista alkunsa saanut influenssa, jolla olisi laajoja vaikutuksia. Kun tiedot koronaviruksesta alkoivat lisääntyä helmikuun 2020 lopulla, olin matkalla Suomessa. Matkustimmekin helmikuun 25. päivä Lappiin käsineet kädessä – seikka, jota takanani istunut tunnettu suomalainen yritysjohtaja kummasteli kovasti. Paluu Espanjaan maaliskuun 9. päivä sujui vielä normaaleissa merkeissä. Kuitenkin jo pari päivää myöhemmin tuli tieto, että tyttäreni koulun sulkemista harkitaan. Kaikki merkit enteilivät, että jotain poikkeuksellista tulisi tapahtumaan.

Espanjan kansallinen hätätila 14.3.

Lauantaina 14.3. Espanjaan julistettiin kansallinen hätätila ja ulkona liikkuminen kiellettiin. Käydessäni ulkona 15.3. tiesin, että kerta jäisi viimeiseksi pitkään aikaan.

Etätyöhön siirtyminen ei muuttanut elämääni samalla tapaa kuin monen muun kohdalla, sillä olen tehnyt jo vuosia töitä kotitoimistolta käsin.  Kuitenkin lähes kaikki muu ympärilläni muuttui: Tyttäreni koulunkäynti oli yhtäkkiä vastuullani vaimoni käydessä edelleen töissä. Lisäksi työkaverini olivat nyt kanssani samassa tilanteessa ja siirtyivät etäpalavereihin.

Ensimmäinen aurinkoenergialaitoksemme Espanjassa oli käynnistetty vain hieman ennen pandemian alkua. Toisen laitoksen osalta rakennustyöt jouduttiin keskeyttämään kahdeksi viikoksi maaliskuun lopussa. Käydessäni laitoksella huhtikuun puolivälissä työt olivat jo käynnistyneet, ja työntekijät oli varusteltu maskein. Kun huhtikuun sulun aikana kävimme allekirjoittamassa rakennussopimuksen notaarilla, olimme lähes ainoat ulkonaliikkujat autiossa Málagassa.

Tiukoissa rajoituksissa minulle henkilökohtaisesti raskainta oli kielto poistua kotoa. Ulkonaliikkumiskielto toimeenpantiin Espanjassa erityisellä ankaruudella – edes urheilua ei saanut harrastaa ulkona. Poikkeuksellisen tilanteen aiheuttaman alkujännityksen hälvetessä päivät muuttuivat pitkiksi ja viikot matelivat. Olen edelleen sitä mieltä, että ulkonaliikkumiskielto oli liian ankara tilanteeseen nähden. Samaan lopputulokseen päästiin monessa muussa maassa ilman esimerkiksi urheilun kieltämistä. Koko kevään seurasin kateellisena perheen ja tuttavien elämää Suomessa, koska siellä sai edelleen liikkua ja ulkoilla vapaasti. Harkitsin jopa Finnairin evakuointilentoja Suomeen, mutta perhesyistä päätin lopulta jäädä Espanjaan. Suomi oli keväällä maailman parhaita paikkoja olla.

Huhtikuun loppua kohden aloin olla toiveikas, kun sain vihdoin viedä tyttäreni ulos kävelylle. Rajoitukset olivat edelleen niin tiukkoja, ettei rannalla ollut ketään. Tartuimme tilaisuuteen ja kävimme suomalaiseen tyyliin pulahtamassa vedessä ilman vaatteita. Tällaiset hetket loivat paljon kaivattua uskoa, että tilanne oli kääntymässä parempaan suuntaan.

Rajoitusten purkaminen kesää kohti

Toukokuun alussa tilanne Espanjassa parani nopeasti. Kuun lopussa uskaltauduimme tekemään ensimmäisen lähiseutumatkan maaseudulle. Rajoitusten purku tapahtui kuitenkin ehkä liiankin nopeasti, sillä monia hallituksen määräyksiä ei ollut noudatettu. Vaikka Espanjan koronatilanne oli koko ajan paranemaan päin, maskinkäyttö tuli pakolliseksi toukokuussa.

Heinäkuun alussa matkustin Suomeen ja suuntasin suoraan mökille. Karanteenin päätyttyä koin onnellisuutta vapaudesta, jota olin aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä. Kesän aikana tutkin eri puolia Suomesta ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni eli venematkan Saimaalla. Tuntui siltä, kuin koko kärsimys olisi ohi.  Kuitenkin samaan aikaan seurasin Espanjan jälleen heikentynyttä koronatilannetta, ja ajatus paluusta alkoi tuntua ahdistavalta. Kun aika palata Espanjaan koitti, oli tilanne kiristymässä Suomessakin.

Loppuvuodesta Espanjan ja Suomen koronatilanteet alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan, mutta keskeisiä erojakin on ollut havaittavissa.

Koronatilanteen kiristyminen syksyllä

Elämä Espanjassa oli syksyllä helpompaa kuin olin odottanut. Kaikkeen tottuu, myös kesällä pakolliseksi tulleeseen maskin käyttöön. Tilannetta helpotti lisäksi mahdollisuus liikkua vapaasti, mikä näkyi yllättäen myös turistimäärissä.

Syyskuun loppupuolella valmistui toinen laitoksemme Granadan provinssissa sijaitsevaan Guadixiin. Tämä huomattiin valtakunnallista mediaa myöten, ja julkistamistilaisuudessa paikalla oli rakennusyhtiön ja itseni lisäksi myös aluehallinnon ministeri.

Espanjan koronatilanne paheni kuitenkin koko syksyn ajan pikkuhiljaa ja rajoitukset kiristyivät jälleen. Lopulta hallitus päätti lokakuussa uudesta poikkeustilasta, jonka nojalla liikkumista rajoitetiin niin yöaikaan kuin eri alueiden välillä. Omaan elämääni nämä muutokset ovat vaikuttaneet vain vähän verrattuna alkusyksyyn, ja onneksi keväästä poiketen koulut ja urheilumahdollisuudet pidettiin auki. Elämä jatkui uuden normaalin mukaisesti.

Loppuvuodesta Espanjan ja Suomen koronatilanteet alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan, mutta keskeisiä erojakin on ollut havaittavissa. Suomessa säännöt ovat paremmin kohdennettuja eivätkä turhan pikkutarkkoja. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Espanjan terveydenhoitosektori on vankempi, sillä pelkästään Suomea 1,7 kertaa väkirikkaammassa Andalusiassa on hoidettu 5 000 koronapotilasta kerrallaan. On onni onnettomuudessa, että järjestelmä on kestänyt tämän. Myös tiedottaminen rokotteista on ollut selkeämpää Espanjassa kuin Suomessa.

Koronapandemia koskettaa meitä kaikkia, mutta se on haastanut yhtä enemmän kuin toista. Se on koetellut erityisesti lapsia ja nuoria eri puolella maailmaa. Lisäksi epäoikeudenmukaisuus on kohdannut yrittäjiä. Espanjassa monilla yrittäjillä on heikko sosiaaliturva ja he ovat saaneet kantaa raskaat taloudelliset seuraukset. Toiset onnekkaat, kuten minä, ovat selvinneet vähemmällä.

Jatkuva epävarmuus vaatii sopeutumista meiltä kaikilta. Itse olen oppinut käsittelemään poikkeuksellista tilannetta käymällä pitkillä kävelyillä. Kävellessäni luonnon rauhassa tuntuu kuin Suomi olisi lähempänä – erityisesti kiivettyäni kerran yli 1 900 metriä korkean vuoren huipulle, jolla vastassa oli kotoisa maisema: Havumetsää, jäätä, lunta ja lumisadetta. Kun istuin puunrungolle ihailemaan maisemaa ja juomaan kahvia termospullosta, tunsin olevani kotona.

Tomi Tervo vastaa Korkian aurinkoenergialiiketoiminnan projekteista Euroopassa.

1 900 metriä merenpinnasta.

 

Lukuvinkkejä

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Yhteydenotto

Saammeko lähettää sinulle kuulumisia?

Emme spämmää. Lähetämme sinulle 1-2 kuukauden välein mm. sijoitustiimimme kattavan markkinakatsauksen, asiantuntijoidemme sekä vieraskynien kommentteja ajankohtaisesta teemoista sekä Korkian kuulumisia. Voit perua tilauksen koska tahansa.