Suomessa rakennetun ympäristön osuus kansallisvarallisuudestamme on jo yli 80 %. Rakennettu ympäristö kuluttaa 32 % Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Lisäksi se tuottaa 30 % vuotuisista hiilidioksidipäästöistämme sekä käyttää 50 % kaikista raaka-aineista [1]. Aikamoinen ”helvetin kone”, jonka saaminen kestävälle pohjalle mullistaisi maailman.
Koulussa opetettiin, että 60- ja 70-lukujen betonilähiöt rakennettiin lievittämään akuuteinta asuntopulaa eikä niiden ollut tarkoitus koskaan kestää näihin päiviin. Betoni kesti, talotekniikka ei. Nyt monen kohdalla tilanne on johtanut kestämättömälle pohjalle: kotitalouden tärkein omistus on osake, joka sijaitseekin alueella, jonka hintakehitys ei mahdollista omistuksen arvonnousua eikä sen kuori kustannustehokasta saneerausta ja elinkaaren jatkoa. Jatkossa yhä useimpien omaisuus on kiinni kiinteistöissä, joiden arvoa on vaikea, ellei mahdotonta kasvattaa, koska aika järsii sen väistämättä.
”Olisiko ylipäätään tarpeen miettiä asumisen konseptia kokonaan uudesta kulmasta: mistä tulee se muutos, jonka Spotify teki musiikille?”
Kaupunkirakenteemme edellyttää entisestään tiivistämistä ja tietyillä alueilla omistuksen arvo ei nouse, päinvastoin. Halutuimmat alueet ovat jo rakennettuja, joten harvaan rakennettuja alueita tulee tiivistää. Mitä sitten kun lähiöt puretaan ja tilalle rakennetaan uusi lähiö, joka ei kuitenkaan olennaisesti edellisestä poikkea? Alueet saavat peruspalvelut mutta kokonaisuus muistuttaa edeltäjäänsä. Olisiko ylipäätään tarpeen miettiä asumisen konseptia kokonaan uudesta kulmasta: mistä tulee muutos, jonka Spotify teki musiikille?
Rakennusteollisuus on murroksessa ja yhä tiiviimmin kytköksissä mm. energia-, kiertotalous- ja liikkumisen alaan
Toimintaympäristömuutoksia tarkasteltaessa huomaa nopeasti, että näiden rapistuvien seiniemme, kansallisvarallisuutemme, vuoksi tarvitaan nopeita ajattelumallien muutoksia. Koko rakennusteollisuuden tulee muuttua. Käynnissä on energiamurros ja älykkäiden liikkumisen palveluiden yhdistyminen. Rakennettua ympäristöä tarkastellessa tulisi ottaa huomioon kattavammin sen kokonaisvaltaiset käyttö- ja elinkaarimahdollisuudet. Nykyinen suunnittele, rakenna, käytä, saneeraa, käytä ja pura on tyypillinen lineaarinen arvoketju, josta vain 13 % materiaaleista päätyy materiaalina kiertoon.
”Nykyinen suunnittele, rakenna, käytä, saneeraa, käytä ja pura on tyypillinen lineaarinen arvoketju, josta vain 13 % materiaaleista päätyy materiaalina kiertoon.”
Suomen digitalisaatioaste ja siihen investoiminen on maailman mittakaavassakin kovaa luokkaa. Digitaalisen osaamisen avulla suunnitteluprosessit kehittyvät kovaa vauhtia ja rakennusalalla puhutaan jo 7D-malleista. Suunnittelua ulotettaan pidemmälle käyttöön ja ylläpitoon – kuulostaa loogiselta. Mitäpä jos tulevaisuudessa näkisimme kiinteistöt resurssivarastoina, joissa rakennusmateriaalit ovatkin vain väliaikaisesti lainassa tai panttia vastaan käytössä? Syntyisi kokonaan uuden tyyppinen teollisuuden ala, joka olisi erikoistunut purkumateriaalien uusiointiin ja taloteknistenjärjestelmien modernisointiin.
Millainen sitten on tulevaisuuden asunto palveluna -konsepti?
Ainakin palveluiden osto ja käyttö on tehty joustavammaksi. Yhteiskäyttöpalvelut ja jakamisalustat ovat jo nyt täyttä totta. Uudenlaisia ryhmärakentamishankkeita on jo käynnissä sekä modulaarisista rakenneratkaisuja kehitetään. Uutta on helppoa synnyttää uuteen, mutta miten palveluistuminen saadaan kehittymään vanhassa kiinteistökannassa? Miten pienennetään asumiseen käytettäviä neliöitä, vähennetään siihen sitoutunutta pääomaan, asutaan joustavissa, turvallisissa, terveellisissä kodeissa, joiden ovelta pääsee joustavasti julkisilla kaikkialle tai kätevästi yhteyskäyttöautolla töihin ja harrastuksiin? Kauppakassi tulee kahdesti viikossa ovelle ja yhteisissä harrastetiloissa voi entisöidä mummon puulipastoa.
Näin sanottuna tuntuu helpolta, mutta käytännössä olemme vielä tästä kovin kaukana. Asumisen palveluistuminen kaipaa lisää boostausta, tarvitaan yhteistyökykyä ja innovatiivisuutta uusien palvelumallien ja liiketoimintakonseptien kokeilemiseksi. Uskon, että siirrymme yhä voimakkaammin perinteisestä, lineaarisesta arvoketjurakenteesta toimialojen rajoja rikkoviin kompleksisiin systeemeihin ja arvoverkkoihin.
Blogin kirjoittaja Iida on Korkian Executive Consultant, jolla on vahva kokemus kiertotalouden ekosysteemien parissa työskentelystä mm. rakentamisen ja biotalouden aloilta.
[1] Rakennetun omaisuuden tila (https://www.ril.fi/media/2019/roti/roti_2019_raportti.pdf) ja Rakennusteollisuus (https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Talous-tilastot-ja-suhdanteet/)