Sijoittajina pahin vihollisemme löytyy oman pään sisältä. Menestyvä sijoittaminen ei ole helppoa, kun siihen liittyy riski vaivalla hankitun omaisuuden menettämisestä. Raha-asioissa on vaikea olla tunteeton ja vielä vaikeampaa olla toimimatta tunteiden pohjalta. Esittelemme muutamia käyttäytymismalleja, joita kannattaa itsessä tarkkailla.
Sijoittajien käyttäytymisen vaikutusta tuottoon tutkivassa Dalbar –raportissa (2015), verrattiin keskimääräisen yhdysvaltalaisen rahastosijoittajan menestystä osakemarkkinoiden tuottoon. Edellisen 30 vuoden aikana keskimääräisen sijoittajan vuotuinen tuotto jäi osakemarkkinoista 7,3 %. Tuottoero oli suurimmillaan pelonsekaisen finanssikriisin keskellä lokakuussa 2008, jolloin keskimäärin sijoittajien kuukausituotto oli 7,4 % huonompi kuin markkinan.
Tuottoero selittyy pitkälti keskimäärin epäonnistuneilla sijoituspäätöksillä. Tunteiden ja vaistojen varassa toimivalla sijoittajalla on valitettavasti haluamattaan taipumus ostaa huipuilla ja myydä pohjalla, kun pelko valtaa markkinat. Lisäksi vilkas kaupankäynti luo kustannuksia, jotka syövät tuottoja.
Hyvät sijoituspäätökset vaativat tunteiden eliminointia
Ihmisten aivot ovat kehittyneet selviytymään savannilla 150 000 vuotta sitten. Evoluutio on hidas prosessi, eikä kaikki tunteemme ja vaistomme ole ehtineet sopeutua nykyisen tietoyhteiskunnan vaatimusten mukaisiksi.
Esimerkiksi Afrikan savannilla äkillisesti juoksemaan lähteneen ihmisen seuraaminen on voinut pelastaa hengen sapelihammastiikerin hyökkäykseltä, mutta sijoitusmarkkinoilla tunteiden vietävänä oleminen voi tulla kalliiksi. Laumavaiston vastaan toimiminen ei kuitenkaan ole helppoa, vaikka järki neuvoisikin niin toimimaan. Osakemarkkinoilla vastavirtaan toimiminen voi olla tuottoisaa – ostetaan halvalla silloin kun muut myyvät.
”Laumavaistoa vastaan toimiminen ei ole helppoa, vaikka järki neuvosikin niin toimimaan.”
Ihmisille on myös kehittynyt kyky käyttää järkeä ja logiikkaa, mutta järki käy jatkuvasti kamppailua tunteita ja vaistoja vastaan. Vaikka toisinaan kuvittelemme olevamme täysin rationaalisia, tunteiden ja eläimellisten vaistojen yläpuolella, todellisuus voi osoittaa meidän toimivan vaistojen ja tunteiden varassa. Myöhemmin selittämme toimineemme järjellä.
Taloustieteen Nobelilla palkittu kokeellinen psykologi Daniel Kahneman pohtii tunteiden ja järjen välistä suhdetta kirjassaan Thinking Fast And Slow, johon tiivistyy hänen vuosikymmenien tutkimuksensa ihmismielen toiminnasta. Hän jakaa ihmismielen kahteen järjestelmään, jotka toimivat rinnakkain.
Suurimman osan aikaa ajattelumme ja päätöksentekomme toimii vaivattomasti ”autopilotilla”. Käytämme hyväksi erilaisia nopeita nyrkkisääntöjä ja maalaisjärkeä, toimimme vaistonvaraisesti ja tunteiden pohjalta. Olemme taipuvaisia yleistämään ja tietoa käsittelemme vain pinnallisesti. Nämä ”matelija-aivot” toimivat suurimman osan ajasta riittävällä tarkkuudella, mutta niiden heikkoutena on erilaiset harhat ja sitä kautta systemaattisesti virheellisin perustein tehdyt ratkaisut – esimerkiksi sijoituspäätökset.
Sijoitusmarkkinoilla hyvät päätökset puolestaan vaativat usein tunteiden eliminointia sekä järjen, logiikan ja harkinnan käyttöä. Huono puoli on se, niiden hyödyntäminen on hidasta, vaatii epämukavuuden sietämistä ja kuluttaa paljon energiaa.
Yleensä laiska ihmismieli pyrkii helppouteen, jolloin esimerkiksi sijoituspäätöksissä emme käytä järkeä ja logiikkaa hyväksemme. Tällöin olemme alttiita erilaisille harhoille, jotka voivat johtaa sijoitussalkun kannalta huonoon lopputulokseen.
Liiallinen itseluottamus yleistä – uskalla katsoa peiliin
Ihmisillä on taipumus ylläpitää suotuisaa minäkuvaa ja alitajuntamme keksii erilaisia strategioita henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Esimerkiksi totuuden pakoilu tai sen muuntaminen mieluisaksi ovat suosittuja strategioita kiillotetun minäkuvan ylläpitämisessä.
Ihmisistä yli 50 % pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä ja parempana kuskina. Terve itseluottamus on hyödyllinen ja tarpeellinen ominaisuus kenelle tahansa, mutta osakemarkkinoilla liika luottamus omiin kykyihin voi tulla kalliiksi.
”Ihmisillä on taipumus syyttää tappiosta itsestä riippumattomia tekijöitä, jolloin oppimista ei tapahdu.”
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että yliluottavaiset sijoittajat käyvät enemmän kauppaa kuin vähemmän itseensä luottavat. Itseensä liikaa luottava sijoittaja uskoo, että hän on muita parempi tekemään oikeita osakevalintoja ja ajoittamaan ostonsa ja myyntinsä oikein. Valitettavasti eniten kauppaa käyneiden sijoittajien tuotot ovat tyypillisesti selvästi muita huonompia, kun kaupankäyntiin liittyvät kustannukset syövät sijoitustuottoja.
Virheistä oppimisen pitäisi eliminoida yliluottamus ajan myötä – mikäli kykenee arvioimaan itseään objektiivisesti. Valikoiva muisti on tyypillinen oppimista hidastava kompastuskivi ja itseensä liikaa luottavalla sijoittajalla voi olla taipumus unohtaa tappiolliset sijoituspäätökset. Näin sijoittaja suojelee kuvaansa taitavana sijoittajana.
On myös havaittu, että ihmisillä on taipumus pistää tappioiden synty ympäristön ja muiden itsestään riippumattomien tekijöiden syyksi, jolloin oppimista ei tapahdu.
Voittojen puolestaan uskotaan johtuvan omista taidoista, vaikka ne olisivatkin vain hyvän tuurin ansiota. Saatamme jälkikäteen keksiä hyviä perusteluja, miksi aikanaan teimme onnistuneen sijoituspäätöksen, vaikka oikeasti sijoituspäätös oli sattumanvarainen.
Tappio tuntuu pahemmalta kuin saman suuruinen voitto hyvältä
Pelko tappioista saa sijoittajat varovaisiksi. Tehtyään huonon sijoituspäätöksen sijoittaja tuntee negatiivisia tunteita, joita ihmismieli yrittää kaikin keinoin välttää. Huono sijoitus harmittaa, ärsyttää ja usein myös kaduttaa.
On havaittu, että sijoituksen tappio tuntuu monin verroin pahemmalta kuin saman suuruinen voitto tuntuu hyvältä. Suhde on yksilöllinen, mutta tutkimuksissa sen on havaittu olevan keskimäärin 2:1. Tämän seurauksena sijoittajat reagoivat tappioihin voimakkaammin kuin voittoihin.
Tappionpelko saa sijoittajan helposti ylireagoimaan huonoihin uutisiin ja myymään voitolliset sijoituksensa liian aikaisin. Sijoittaja pelkää, että voitollinen sijoitus kääntyy tappiolliseksi, mikä toisi mielipahaa.
”Vaikka tappion realisoiminen olisi tuskallista, on salkkua pystyttävä katsomaan kokonaisuutena.”
Toisaalta pelko rahan menettämisestä johtaa myös siihen, että sijoittajat ovat haluttomia myymään tappiolla olevia sijoituksiaan. Tappion realisoiminen olisi tuskallista. Vaikka sijoitus olisikin osa hajautettua salkkua, huomio kiinnittyy helposti yhteen yksittäiseen sijoitukseen.
Vältä laumakäyttäytymistä
Tappiollisesta sijoituspäätöksestä aiheutuva tuska pienenee, jos sijoituspäätös on tehty muiden päätöksiä seuraamalla. Lauman seuraaminen tai esimerkiksi arvostettuihin yhtiöihin sijoittaminen tarjoaa eräänlaisen henkisen vakuutuksen rahallista menetystä vastaan. Myös tarve saada sosiaalista hyväksyntää ajaa meidät usein vaistonvaraisesti seuraamaan laumaa – usein järjen vastaisestikin. Tämän seurauksena suositut yhtiöt ovat usein yliarvostettuja, mutta pienet ja tuntemattomat yhtiöt monesti aliarvostettuja.
Sijoittajat seuraavat herkästi toisten sijoittajien käyttäytymistä. He saattavat uskoa toisilla sijoittajilla olevan parempaa tietoa osakekurssien kehityksestä. Jäljittelykäyttäytyminen on luontevaa tilanteessa, jossa osakemarkkinoista on liikaa monimutkaista informaatiota tai niistä ei ole lainkaan informaatiota.
Täsmällisen tiedon puuttuessa markkinatunnelma usein ohjaa sijoituspäätöksiä. Markkinatunnelman ollessa pessimistinen markkinat voivat yli reagoida odottamattomiin huonoihin uutisiin, kun tappionpelko leviää sijoittajien keskuudessa. Tällöin osakekurssit heiluvat voimakkaasti ja saattavat laskea rajustikin. Sijoittajat myyvät tai ostavat osakkeita kuten muutkin, tietämättä täsmälleen syytä.
Toisaalta lauma saattaa ohjata sijoittajan ostamaan huipuilla euforian sävyttämässä markkinatunnelmassa. Tällöin ostamispäätös voi perustua myös kestämättömään ajatukseen, että itse ei ole mukana rikastumassa muiden mukana.
Johtopäätösten tekemisessä oltava tarkkana
Ihmisillä on tapana tehdä yleistyksiä ja päätöksiä erilaisten stereotypioiden pohjalta. Saatamme esimerkiksi arvioida ihmisen älykkyyttä tai ammatillista pätevyyttä ulkonäön perusteella.
Havainnoimme ja tulkitsemme maailmaa oman elämänkokemuksemme ja aiemmin oppimiemme asioiden kautta. Suhtaudumme uuteen tietoon sen pohjalta, vahvistaako se meidän aikaisempia uskomuksia. Jos vahvistaa, niin annamme sille liikaa painoarvoa päätöksenteossa. Näin sivuutamme vaivattomasti myös uuden, mutta usein tärkeän tiedon. Seurauksena markkinoilla sijoittajat usein alireagoivat yksittäisiin uutisiin ja ylireagoivat useisiin samansuuntaisiin uutisiin.
”Vedämme turhan vahvoja johtopäätöksiä tilastollisesti liian pienestä otoksesta saatujen tulosten perusteella.”
Esimerkiksi kun jonkin yhtiön tuotoista saadaan uutta tietoa, sijoittajat alireagoivat tähän tietoon lyhyellä aikavälillä, mikäli uusi tieto ei vahvista sijoittajien uskomuksia yhtiön menestyksestä. Jos yhtiön tuotoista tulee monta myönteistä uutista peräkkäin ihmiset muuttuvat ylioptimistisiksi, hylkäävät vanhat uskomuksensa yhtiöstä ja alkavat seurata trendiä.
Vedämme turhan vahvoja johtopäätöksiä tilastollisesti liian pienestä otoksesta saatujen tulosten perusteella. Esimerkiksi analyytikko, joka on onnistunut ennustamaan neljän osakkeen kehityksen hyvin, luokitellaan hyväksi analyytikoksi, vaikka kyse olisikin tuurista. Onnistumiset eivät ole ominaisia huonolle analyytikolle.
On myös tyypillistä, että ylikorostamme viimeaikaisia tapahtumia kokonaiskuvan kustannuksella. Sijoittaja on taipuvainen hyödyntämään liikaa markkinoiden nykyistä informaatiota ja olettamaan, että nykyinen trendi jatkuu. Sijoittajat saattavat uskoa, että viimeaikojen tapahtumat jatkuvat myös tulevaisuudessa.
Sijoittaja saattaa luokitella yhtiön ”hyväksi sijoitukseksi” jos sen kurssi on äskettäin noussut. Tämä johtaa siihen, että ihmiset ostavat viime aikoina hyvin tuottaneita osakkeita ja karttavat osakkeita, jotka ovat pärjänneet huonosti.