Mennyt kevät on osoittanut energiaomavaraisuuden ja hajautettujen energialähteiden merkityksen. Energiayhtiö St1:n ja ruokatalo Valion yhteisyritys Suomen Lantakaasu suunnittelee parhaillaan 125 gigawattitunnin nesteytetyn biokaasun tuotantoa Pohjois-Savoon. Jo tuolla määrällä voimme korvata noin 12 miljoonaa litraa dieseliä, mutta yhtiön kokonaistavoite siintää 1 terawattitunnissa.
Kevään synkät maailmanpoliittiset tapahtumat ovat nostaneet keskiöön energiaomavaraisuuden ja energialähteiden hajauttamisen. Energialähteiden kirjon osalta on tilanteemme Suomessa kohtuullisen hyvä. Emme ole merkittävän riippuvaisia yksittäisistä tuontienergialähteistä ja uusiutuvan energian kehittämisessä olemme eurooppalaisittain pitkällä.
Sektoreittain eroavaisuuksia on toki paljon. Siinä missä Suomi on aiemmin tuonut jopa 20 % kuluttamastaan sähköstä, takaavat käynnissä olevat tuulivoimahankkeet ja Olkiluodon kolmosreaktorin toiminnan käynnistyminen joulukuussa (peukut pystyssä) jo sähköomavaraisuutemme. Lämmityksessä päästöttömän energian osuus jää vielä sähköntuotannosta.
Erityisesti liikenteessä tehtävää riittää. Vaihtoehtoisten käyttövoimien osuus kasvaa, mutta on vielä isossa kuvassa pientä. Tarvitsemamme fossiiliset polttoaineet tuomme ulkomailta ja tästä tuonnistamme yli kolmannes (34 %) on Venäjältä (2021). Maakaasun ja raakaöljyn osalta olemme olleet käytännössä täysin riippuvaisia itänaapuristamme: 92 % maakaasun energiakäytöstä on Venäjältä ja fossiilisesta öljystä 67 %.
Omavaraisuuden tavoite on koko EU:n yhteinen, sillä yli puolet koko unionin energiasta on tuontienergiaa ja Venäjän rooli jykevä. Myös energialähteiden spektri on paikoitellen huomattavasti kapeampi. Erityisen kriittiseksi Keski-Euroopassa on noussut kysymys maakaasusta, sillä koko lämmityssektori nojaa Venäjän tuontiin. Tarve puhtaalle lähellä tuotetulle kaasulle on merkittävä.
Venäläisestä energiasta ja raaka-aineista irtautuminen näkyy energiasektorin ulkopuolellakin. Harmia on syntynyt erityisesti eurooppalaiselle ruoantuotannolle, sen alkulähteille asti. Energian lisäksi Venäjä on merkittävä lannoiteraaka-aineiden valmistaja. Itse lannoitteiden raaka-aineiden, kuten kaliumin, ammoniakin ja jalostetun urean tuottamisen ja myynnin lisäksi, näiden valmistus pohjaa pitkälti Venäjältä saatavaan maakaasuun. Raaka-aineiden niukkuuden ja maakaasun hinnan nousun myötä ruoan tuotantokustannukset nousevat. Näin ollen myös puhtaille lähellä tuotettaville lannoitteille on selkeä tarve.
Energiayhtiö St1:n ja ruokatalo Valion yhteisyrityksen Suomen Lantakaasun suunnittelemalla 1 TWh:n biokaasutuotannolla on hieno mahdollisuus ratkaista tunnistettuja haasteita. Lantapohjainen nesteytetyn biokaasun tuotanto tuo markkinoille sekä uusiutuvaa eurooppalaista polttoainetta että kierrätyslannoitteita. Samalla tuetaan alkutuottajia parantamalla lannan sisältämien ravinteiden satovaikutusta, vähentämällä väkilannoitteiden tarvetta ja tuomalla logistisia hyötyjä.
Yhtiö suunnittelee parhaillaan ensimmäistä laitostaan, jonka suunnittelussa myös itse olen saanut kunnian olla mukana. Pohjois-Savoon kaavailtu laitos olisi mittakaavaltaan Euroopan suurimpia ja Suomen selkeästi suurin biokaasulaitos tuottaen noin 125 gigawattituntia nesteytettyä biokaasua vuodessa. Skaalaamalla laitos 8–10 kertaa Suomessa, vastaisi Suomen Lantakaasu yksin neljäsosasta Suomen tavoittelemasta biokaasun lisäyksestä fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuodelle 2030.
Avaimet onnistumiseen ovat erinomaiset. Yhtiö pyrkii ratkaisemaan hybridiliiketoimintamallilla sekä biokaasutuotannon hidasteena olleen maataloussyötteiden hajanaisuuden että tuomaan yhteen koko arvoketjun osaamisen raaka-aineiden alkutuotannosta energian tuotantoon ja jakeluun. Hybridimallissa raakalannan ja muiden maatalous- ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen lisäksi laitokselle kuljetetaan nesteytettäväksi paineistettua biokaasua pienemmiltä satelliittilaitoksilta, jotka toimivat lähempänä raaka-ainelähdettä.
Laitos mahdollistaa viimein maamme yli 15 miljoonan tonnin käyttämättömän raaka-ainelähteen, alkutuotannon lannan laajamittaiseen hyötykäytön. Suomalainen ruoka ei täytä vain vatsoja, vaan tarjoaa ratkaisuja myös energia- ja lannoiteomavaraisuuteen sekä fossiilittoman tiekarttamme toteuttamiseen.