Teknillisten Tieteiden Akatemia (TTA) julkaisi 29.5.2018 kannanoton Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan haasteista toimenpidesuosituksineen. Kannanotto valmisteltiin TTA:n hallituksen nimeämässä työryhmässä Korkia Senior Advisor Veli-Pekka Saarnivaaran johdolla. Muut työryhmän jäsenet olivat Korkia Senior Advisor Jorma Eloranta, Aki Kangasharju Nordeasta, Harri Kulmala Dimeccistä ja Panu Nykänen TTA:sta.

Kannanotto kiteyttää Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan haasteet seuraaviin neljään kokonaisuuteen: resurssien allokointiin, yhteistyörakenteisiin ja kannusteisiin, tieteen ja tutkimuksen relevanssiin ja laatuun sekä osaamisen merkitykseen:

  • Resurssien allokointi tiedon ja osaamisen hyödyntämiseksi uudistamaan taloutta ja yhteiskuntaa on epätasapainossa.
  • Suomi menettää asemaansa innovaatiojärjestelmän toimivuudessa; sen keskeisin elementti eli yhteistyö on hiipumassa.
  • Tieteen ja tutkimuksen laadun, relevanssin ja kansainvälistymisen vahvistaminen vaativat edelleen toimenpiteitä.
  • Ymmärrys tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sekä osaamisen merkityksestä hyvinvoinnille ja kansantaloudelle on hiipumassa.

Suomalaisten tulevaisuuden hyvinvointi perustuu edelleen talouskasvuun. Politiikassa on viime vuosina paneuduttu erityisesti lyhyen ja keskipitkän tähtäimen haasteisiin ja onnistuttu parantamaan Suomen kustannuskilpailukykyä, mikä onkin tärkeää. Kustannuskilpailukyvyn parantamisen merkitystä korostaa se, että Suomi taantuman aikana menetti merkittävästi markkinaosuuksia globaalissa kaupassa, mutta myös se, että kustannuskilpailukyky vaikuttaa elinkeinojen uudistumisinvestointeihin ja niiden hyödyntämiseen.

Suomalaiset yritykset ovat merkittävän transformaation keskellä sekä globalisaation että digitalisaation vuoksi. Muutoksiin vastaaminen ja niistä hyötyminen vaativat parhaat mahdolliset toimintaedellytykset yrityksille. Pelkkä kustannuskilpailukyvyn parantaminen tai sinänsä tärkeät lyhyen aikajänteen toimenpiteet, jotka liittyvät työvoiman tarjontaan, valtion rahoituksen alijäämään ja kestävyysvajeeseen, eivät kuitenkaan ratkaise Suomen pidemmän aikavälin talouskasvun ja hyvinvointivaltion ylläpidon vaatimuksia.

Kautta historian Suomen – kuten kaikkien kehittyneiden kansantalouksien – kansantuotteen kasvun merkittävin tekijä on ollut tuottavuuskasvu. Pitkään jatkuneen tuottavuuden alenemisen tai paikallaan pysymisen jälkeen tuottavuus on lähtenyt viime vuosina kasvuun, mutta pääosin markkinoihin sopeutumisen ja toiminnan tehokkuuden lisäämisen kautta. Suomi tarvitsee lisäksi arvoa kasvattava tuottavuuskehitystä, joka uudistaa sekä elinkeinorakennetta että olemassa olevien yritysten liiketoimintoja.

Tuottavuuskasvun keskeisimmät lähteet ovat investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja digitalisaatioon. Näillä on myös merkittävä vaikutus investointeihin ja työllisyyteen. Suomi on ollut tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa pitkään edelläkävijä ja benchmark-kohde muille kehittyneille valtioille, mutta on menettänyt viime vuosien aikana tämän aseman ja kulkee vastavirtaan edelläkävijämaihin verrattuna.

Jos emme onnistu tutkimus- ja innovaatiotoiminnassamme, suomalaisten suhteellinen elintaso romahtaa lähivuosikymmeninä.

Jos emme onnistu tutkimus- ja innovaatiotoiminnassamme, suomalaisten suhteellinen elintaso romahtaa lähivuosikymmeninä.  Politiikasta puuttuu tänään Suomessa pitkään vallinnut vahva usko ja sitoutuminen osaamisen merkitykseen, ja pitkän aikajänteen toimenpiteistä puuttuu kunnianhimo ja rohkeus.

TTA:n kannanotto korostaa sitä, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa ei yleensä ole kyse joko/tai -valinnoista, vaan sekä/että -valinnoista ja valintojen oikeista painotuksista. Keskeisimmät TTA:n esittämät toimenpidesuositukset ovat tiivistetysti seuraavat:

  • Rahoitusallokaation epätasapainon poistamiseksi soveltavan tutkimuksen rahoitusta ja yritysten kannusteita innovaatiotoimintaan tulee lisätä merkittävästi.
  • Yritysten ja tutkimusyhteisöjen yhteistyötä on tuettava nykyistä enemmän, ja kilpailtua julkista rahoitusta on lisättävä PPP (public-private-partnership) –rakenteille. Innovaatiopolitiikassa on mahdollistettava sisällölliset valinnat tehtäviksi yhteistyörakenteissa eri toimijoiden kesken. Elinkeinoelämän kehittymistä tukevan osaamispohjan pitkäjänteisen kehittämisen ja eri toimijoiden yhteistyön tiivistämisen tulee olla Työ- ja elinkeinoministeriön keskeinen tehtävä.
  • Vaikka yliopistojen rahoitusmallia kannattaisi yksinkertaistaa, siihen tulee innovaatioiden ruokkimiseksi lisätä merkittävät kannusteet tutkimustulosten hyödyntämiseksi ja eri tahojen yhteistyön lisäämiseksi, sisältäen myös yritysyhteistyön. Indikaattorien ohjaavuus on tärkeämpää kuin tarkka mitattavuus. Jos helposti mitattavien indikaattoreiden tuottaminen on vaikeaa, pitää käyttää arvioivia menettelyjä.
  • Valtioneuvoston tulee ohjata riittävästi rahoitusta innovaatiopolitiikan vaikutusarvioinnin menetelmien kehittämiseen selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) -hankkeilla. On opittava mittaamaan paitsi lyhytjänteisiä ja suoria, myös pitkäjänteisiä, välillisiä ja ulkoisvaikutuksia. Vaikuttavuusmittausta tulee soveltaa hallituspolitiikan lisäksi eri ohjausmalleissa kuten esimerkiksi korkeakoulujen rahoitusmalleissa.
  • Työmarkkinajoustojen tavoittelun lisäksi tulee kannustaa nykyistä merkittävästi vahvemmin ja laajemmin elinikäiseen kouluttautumiseen.

Kannanotto kokonaisuudessaan ja kaikki toimenpidesuositukset löytyvät täältä.