Teollisuus, sijoittajat ja teknologia ovat valmiita uusiutuvan energian lisäämiseen – enää puuttuu poliittinen rohkeus

Uusiutuvan energian lisääminen on nyt kaikkien huulilla ja koko Euroopassa tuntuu vallitsevan konsensus siitä, että viimeistään muuttunut geopoliittinen tilanne merkitsee omavaraisen, uusiutuvan energian rakentamisen vauhdittamista. Sijoittajat, teknologia ja teollisuus ovat jo valmiina. Enää puuttuu poliittisen tahtotilan konkretisoituminen tavoitteista teoiksi, jotka mahdollistavat hankkeiden laajamittaisen toteutumisen.

Kevättalvella Iso-Britanniassa valmisteltiin kunnianhimoista strategiaa, joka tähtäsi uusiutuvan energian määrän roimaan kasvattamiseen. Boris Johnsonin hallituksen papereissa maalattiin korkean ambitiotason tavoitteita sekä aurinkovoiman triplaamiseksi että tuulivoiman tuplaamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Toteutuessaan strategia olisi vienyt maata merkittävän loikan verran kohti omavaraista energiantuotantoa ja vähentänyt sen riippuvuutta muun muassa tuontikaasusta. Valitettavasti kalkkiviivoilla ennen strategian hyväksymistä poliittinen keskustelu ja lähestyvät vaalit veivät siltä kunnianhimoa – jäljelle jäävä muotoilu on toki erittäin suosiollinen uusiutuvalle energialle, mutta huomattavasti varovaisempi versio. Iso-Britannian tilanne on harmillisen tuttu esimerkki uusiutuvan energian rakentamisen käytännön pidäkkeistä.

Uusiutuvaa energiaa rakennetaan nyt enemmän kuin koskaan. Vuonna 2021 uutta kapasiteettia lisättiin 295 GW (IEA) verran ja kasvun odotetaan kiihtyvän – alan näkymät ovat kirjaimellisesti aurinkoiset. On kiistatonta, että uusiutuva energia on paitsi ekologinen ja omavarainen vaihtoehto myös tulevaisuudessa kaikkein edullisin energiamuoto. Volyymin lisäämiseksi ja päättäjien kovien tavoitteiden saavuttamiseksi nyt tarvitaan kuitenkin toimia.

Euroopan komissio ilmaisi oman kantansa tilanteeseen maaliskuun alussa julkaistussa suunnitelmassaan. REPowerEU -suunnitelmassa listataan tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla omavaraisen, uusiutuvan energian hankkeita tulisi vauhdittaa. EU:n aurinkoenergiastrategia tavoittelee 320 GW kapasiteetin lisäystä seuraavan 3,5 vuoden aikana. Hankkeiden etenemisen esteenä on kuitenkin kaksi keskeistä pidäkettä, jotka on raivattava, jotta kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään.

Ensimmäinen haaste liittyy lupaprosesseihin. Niiden sujuvoittaminen ja nopeuttaminen on olennainen tekijä uusiutuvan energian volyymin kasvattamisessa. Esimerkiksi Suomessa lupakäsittely hajautuu useisiin organisaatioihin ja hakemuksia sekä mahdollisia valituksia käsitellään niukin resurssein, mikä aiheuttaa merkittävää lupien käsittelyaikojen ja siten hankkeiden viivästystä.

Toinen EU komissionkin nostama keskeinen pidäke on sähköverkkojen riittämätön kapasiteetti. Monissa Euroopan maissa, kuten vaikkapa Iso-Britanniassa, tämä on keskeinen este uusiutuvan energian rakentamiseksi joillain alueilla. Sähköverkkoon tarvitaan merkittäviä lisäinvestointeja. Suomessa tilanne on sähköverkon osittain parempi, kiitos Fingridin etupainotteisten investointien, joskin tekemistä on täälläkin.

Suomessa ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari ehdotti kehysriihessä uuden viraston perustamista. Ehdotettuun virastoon keskitettäisiin etenkin ympäristövaikutusten käsittelyä. Viraston perustamisella haetaan alueellisesti eri tahtisen prosessin yhdenmukaistamista ja nopeuttamista sekä toisaalta osaamisen ja resurssien keskittämistä yhteen paikkaan. Tämä on erinomainen idea.

Samalla Kari nosti esille myös lupaprosessien vauhdittamisen taloudelliset vaikutukset toteamalla, että “Tässä olis mahdollisuus muutaman miljoonan panostuksella saada kymmenellä miljardilla eurolla hankkeita eteenpäin.”

Asia on juuri näin. Sijoittajat, teollisuus ja teknologia ovat kaikki valmiina. Nyt tarvitaan puheiden sijasta päätökset ryhtyä hommiin.